Tehtiin itse ja säästettiin… ehkä?

Multa kysyttiin tovi sitten, mikä on se juttu mikä saa mut tekemään johtajana päätöksen, että tehdään tämä in-house. Kysyjä viittasi niihin kymmeneen vuoteen, jona vedin Varustelekaa ja teki itse kaiken tekemisestä niin hienoa. Sen verta jäi vaivaamaan, että huomasin viikkoja tämän jälkeen edelleen funtsivani, mistä itse kaiken tekemisen ihannointi kumpuaa.

Yleisesti heitelty viisaus “ulkoista kaikki ylimääräinen ja keskity itse olennaiseen” on toki hyvä neuvo. Taino, mitä on olennainen ja mikä “ylimääräistä”? Tässä mennään mun mielestä todella usein metsään. Olennainen on tietty kaikkea kivaa ja se ylimääräinen on sitten se vittumaisempi tai aikaa vievä puolikas. Tähän törmää jatkuvasti. Vähintään kuukauden välein törmään kysymyksiin, joissa tiedustellaan kuinka asiakaspalvelun voisi ulkoistaa tai mikä on se kielto, joilla “vaikeat” asiakkaat saadaan kuriin. Onhan asiakkaiden palveleminen kuitenkin aikaa vievää ja jengi ei vaan tajuu. Kusipäät. Tai miten markkinointi automatisoidaan, kun siihen menee liikaa aikaa. Aattele mitä kaikkea voisi tehdä sillä ajalla, mikä näistä säästyy! Kävis varmaan kauppa ihan eri tavalla. Jep! Paitsi että eri tavalla on luultavammin paskemmin. Luulit että kyse oli ajanpuutteesta ja sun osaaminen on timanttia.

Mulla meni pitkään kun olin kaikessa kasvukiimassa ja vauhtisokeudessa tosissani sitä mieltä, että me osataan kaikki vaan niin paljon paremmin kun muut. Meni sen verta kovaa ettei meitä pysäyttänyt mikään! Kunnes eräänä päivänä tulikin se pysäyttäjä vastaan. Yleisen kehnon taloustilanteen (ei siis meidän vika) vaatteissa ovesta käveli sisään osaamisen puute. Sen myöntäminen toki on ja oli kova paikka. Tottakai osaamista monessa asiassa oli paljon ja tehtiin niitä asioita keskimäärin törkeen hyvin. Ongelma olikin ne asiat, mitä ei osattu, eikä kaikessa itseriittoisuudessa tätä suostuttu myöntää. Onneksi tultiin kuitenkin pakon edessä järkiin. Uskallettiin myöntää, että vaikka ollaan erittäin kovia jätkiä, ei me ihan kaikkea osata. Tästä päästiin pörröiseen ajatukseen, että joku nääkin asiat osaa ja sitä osaamista voi hankkia. Vieläpä kun sen tekee, osaa itekkin taas vähän enemmän. Kaiken tämän lisäksi, osaamista voi hankkia talon ulkopuolelta ilman, että se siirtyy kiinteisiin kuluihin palkkalistoille. Osaamisen voi myös ostaa palveluna partneroitumalla jonkun kanssa joka osaa just sen asian tosi hyvin, mihin ne on erikoistunut.

Luonnollisesti tietysti bisneksestä riippuen, on paljon niitä asioita mitkä kannattaa tehdä itse. Yleensä hyvä nyrkkisääntö on se, että tee ne asiat itse, mitä kukaan muu ei pysty tekemään paremmin. Viitaten edeltävään, on täysin mahdollista että joissain keisseissä joku pystyy hoitamaan asiakaspalvelun paremmin kuin sinä itse. Mieti mitkä on ne asiat, mitkä pitää olla sun omissa käsissä ja mistä asiakkaalle syntyy lisäarvo. Oli ne sitten vittumaisia hommia tai muuten vaan tylsiä. Ulkoistaa ennemmin ne välttämättömät asiat, jotka ei tuo asiakkaalle juurikaan lisäarvoa tai sä et vaan osaa sitä niin hyvin kun joku muu. Parastahan tässä on se, ettet sä kuitenkaan tee lopullisia päätöksiä vaan pystyt vaihtamaan kumppania. Tai tehdä itse, JOS KUKAAN MUU EI TEE SITÄ PAREMMIN!

Jakoa
Henri Nyström
Henri Nyström

Henri Nyström on ollut toimitusjohtajana Varustelekassa, nyttemmin sarjayrittäjä ja aktiivinen organisaatioanarkisti.

1Kommentti
  • Antti Pietilä
    Antti Pietilä
    Posted at 15:30h, 10 helmikuun Vastaa

    Erinomaista pohdintaa! Aihehan on mitä kiihottavin eikä oikean vastauksen löytäminen käytännössä usein helppoa ole.

    Menestys on erityisen vaarallinen hallusinogeeni. Ulkopuolinen ihailu saa kuvittelemaan, että me teemme kaiken oikein. Silloinkin kun menestys johtuisi suotuisten tekijöiden onnekkaasta hyödyntämisestä keskinkertaisella osaamisella. Kykymme analysoida menestyksen kaavaa on usein lievästi sanottuna puutteellinen, olimme sitten itse keskiössä tai sitä ulkoa analysoimassa.

    Ei se osaaminen aidan toisella puolella useinkaan ole sen kummempaa. Konsultin leipä tulee useimmiten isoilta asiakkuuksilta ”ulkoistuksina”. Osaamisen ei tarvitse olla maailman parasta, vaan asiakkaalle hieman parempaa kuin muualta saatava. Eli siis kylän parasta. Näin ainakin Suomessa. Jos itse osaa ja ymmärtää, on vaikea maksaa ulkopuoliselle keskinkertaisesta moninkertaisesti enemmän. Jos tiimissä on innokkaita ja välkkyjä tyyppejä, niin osaaminenkin kertyy hetkessä. Ja kun rima on korkealla, niin äkkiä oman busineksen tapauksessa osaaminen onkin jo kovempaa kuin maan johtavilla konsulteilla.

    Mutta ne ongelmathan tulevat oman osaamisen kapeudesta. Kun business ajaa syystä tai toisesta suohon, ei kapea kokemus tuo perspektiiviä. Silloin helposti yrittää tehdä enemmän sitä mikä toimi ennen, kun pitäisi tehdä jotain ihan muuta. Tulee mieleen Stockmann, joka uskoi pitkään omaan tekemiseen. Mutta tiukkaan menestyskaavaan opetettu porukka ei vain osaa keksiä uutta kaavaa kun vanha ei toimi.

    Olisko niin, että herkkyyden takia pitäisi yrittää tehdä vähän itse kun ulkoistaa ja ulkoistaa vähän vaikka tekee itse?

Osallistu keskusteluun