Kuinka luoda oikeasti uusi työ: käyttämällä hyväksi ongelmia
”Postille lisää erikoisia oheispalveluja” seisoi Aamulehdessäni lauantaina 25. helmikuuta. Ensin Posti ryhtyi leikkaamaan nurmikoita ja nyt keksii palveluja koko ajan lisää. Totta kai Posti tarvitsee liikevaihtonsa turvaamiseksi uusia palveluja, kun kirjeiden ja lehtien volyymi kerran laskee, ei siinä mitään. Puhumattakaan sitten siitä, kuinka postinkantajilla on 67,5 % riski tulla korvatuksi koneilla. Tuntuu vaan siltä, että Posti purjehtii vesille, joissa on jo joku toinen tai useampikin toimija.
Itse osallistuin kouluttajan ominaisuudessa taannoin ammatilliseen työvoimakoulutukseen. Lauma naisia ahkeroi kyseisessä koulutuksessa kohti sihteerin ammattitutkintoa. Aikalailla kaikissa heille opetetuissa asioissa on jo ylitarjontaa tekijöistä, esimerkiksi yleissihteereistä on Ammattibarometrin mukaan koko maassa tarjonta punaisella.
Ei varsinaisesti sinistä merta näkyvissä, ja robotitkin lähestyvät uhkaavasti. Onkin rehellisesti sanottuna käynyt jonkun kerran mielessä, että minkä tähden me tarraudumme vanhoihin olemassa oleviin töihin emmekä luo ja auta luomaan kokonaan ennen näkemätöntä työtä? Aika entinen ei koskaan enää palaa, mutta vanha salakuljettaja Laitinenkin voi varmasti löytää taidoilleen toisenlaista tilausta!
Uudenlainen työ syntyy tositarpeeseen tositaidoista
Siellä tämän meriseikkailun kohdekoordinaatit nimittäin piilevät: toisenlaisessa tilauksessa tositaidoille. Niistä olemassa olevista taidoista ja taipumuksista ammentamista tarpeisiin, joita kukaan vaan ei ole vain vielä osannut vokalisoida!
Oli aika kun kukaan ei tajunnut tarvitsevansa sosiaalisen median käytössä valmennusta, silloin minäkin olin vielä visuaalinen suunnittelija. Visuaalinen suunnittelija, jolla oli historia ja vahva kiinnostus verkkoyhteisöjä sekä niissä viestimistä kohtaan. Osasin ja paloin halusta tehdä niitä juttuja!
Minä tajusin olla taitoineni paikalla, kun yrityksiä ja organisaatioita alettiin vakuuttaa sosiaalisen median tarpeellisuudesta. Niin organisaatioilla kuin niiden yksittäisillä asiantuntijoilla oli ongelma, jonka minä osasin ratkaista.
Olipa kyseessä organisaatio tai työtön työnhakija, alkaa uusi työ sen oman toimialan ja sen välittömässä läheisyydessä lymyävien ongelmien löytämisestä. Jos on ongelma, jota kukaan ei vielä ole ratkaisemassa ja jonka ratkaisemisesta joku olisi valmis kuitenkin maksamaan, sen parista löytyy uusi työ. Minäkin olen ollut paikalla luomassa uutta työtä, josta on nyt tullut aivan tavallista.
Tuore työ tarvitsee syntyäkseen tukea ja tilaa
Uuden työn luomisen perusperiaatteet eivät ole vaikeat. Prosessina se voi kuitenkin olla hankala ja kipeä, mikäli sille ei osata antaa tilaa ja tukea. Ja hyödytön tai närää herättävä prosessi, ellei tajuta mennä riittävän syvälle.
Ei ole kauaakaan, kun istuin yleisössä seminaarissa, jossa luennoitiin unelmatyön saavuttamisesta. Ei halaistua sanaa siitä mistä se unelmatyö löytyy, sen sijaan paljonkin puhetta yrittämisen organisoimisesta. Ei uuden työn mielestäni kuitenkaan pidä vaatia yrittäjäksi ryhtymistä, vaan ylipäätään ryhtymistä! Irina Viitala sen jo artikkelissaan sanoikin:
Voisimmeko jo elää maailmassa, jossa on oikeasti kolmaskin vaihtoehto? Sellainen työntekijän ja yrittäjän välimuoto, jossa vastuuta on jaettu osaamisen ja mieltymysten mukaisesti.
Sitä tilaa ja tukea täytyy ryhtyä antamaan. Niin liikevaihdostaan huolestuneissa yrityksissä kuin työllistymistä tukevissa organisaatioissa. Toivon todella, että jossain ne 6 päivittäistä kiky-minuuttia käytetään tuoreen työn luomiseen. Myös tekijänä tilaa ja tukea pitää ryhtyä hankkimaan itselleen, jos ei muuten niin vaikka mastermind-ryhmästä tai mentorilta. Ehkä saamme aikaiseksi myös sitä elävää työtä, josta Rasmus Roiha puhuu.