Digitalisaatio ei pelasta Suomea. Eikä innovaatio.

Sanat ovat hauskoja. Sanat ja käsitteet. Itse olen käsitteiden kaupparatsu, ja saan melkein päivittäin vastailla kysymyksiin näistä – “Mikä on tärkeintä innovaatiossa?”, “Mitä oppiminen on?” (juu, oikeasti) ja “Miten digitalisaatio tulee vaikuttamaan Suomeen?”. Hauskinta on että ihmiset usein kokevat että tämä käsite-jumppa on kovinkin merkityksellistä. Älkää ymmärtäkö väärin, rakastan käsitteiden filosofista käsittelemistä, mutta tässä kaikessa kadotamme välillä kokonaiskuvan.

Näin, koska digitalisaatio ei tule pelastamaan Suomea. Niin, tarkoitan siis käsitettä “digitalisaatio”, jota tänään niin iloisesti ja piittaamattomasti viljellään. Siitä on tullut käsitteiden yleismies Jantunen, sana jonka voi aina heittää keskusteluun kuin keskusteluun, ja joka aina kuulostaa hyvältä. Se tosiasia että se on aika huonosti määritelty, että se kattaa monta eri tekemistä, monia eri teknologioita, monen monta trendiä, siitä ei tarvitse piitata. Koska digitalisaatio.

Kaikki tietävät tietenkin ettei digitalisaatio voi pelastaa yhtikäs mitään, koska se on vain sana. Se mikä ehkä pelastaa Suomen on älykkäät liiketoimintamallit jotka hyödyntävät jotain tiettyä digitaalista teknologiaa, tai se että hyvinvointivaltio onnistuu siirtämään toimintoja halpoihin ja ketteriin tietojärjestelmiin, mutta tämäkin on aivan liian abstraktia ja käsitteellistä.

Sama koskee sanaa “innovaatio”. Tämä on jo miltei vitsin tasolla oleva käsite, sana jota käytetään uudenmakuisesta siideristä ja hivenen päivitetystä tavasta järjestää kokous. Sekin on naurettavan iso käsite, joka sisältää luovuutta, ideointia, tylsää puurtamista, asiakaskyselyjä, Excel-jumppaa, riskejä ja megalomaanisia julkaisutilaisuuksia. Ja silti, se yksi ainoa käsite.

toinen-mielipide-rehn

Nyt on tietenkin helppoa summata tämä toteamukseen “teot, ei sanat”. Helpompia pisteitä saa etsiä, koska kaikki ovat tästä niin herttaisen samaa mieltä. Samalla tämäkin on käsite-leikkiä. Luonnollisesti tarvitsemme tekoja, mutta tarvitsemme tämän lisäksi enemmän käsitteiden kriisitietoutta.

Meidän täytyy sisäistää että väittämät kuten “X on ainoa joka voi pelastaa Suomen” voivat olla jopa vaarallisia. Näin, koska ne rakentavat lumekuvia jossa jokin höttöisästi määritelty kuten innovaatio tai digitalisaatio edustaa pelastusta. Tälläiset väittämät ovat erinomaisia rakentamaan heimo-ajattelua, jossa vannotaan suuren käsitteen nimiin, ja selitetään että he jotka eivät edusta tätä ovat ne viholliset. Ne ovat vähemmän hyviä ajamaan aitoa muutosta aivan samasta syystä.

Ei ole mitään sellaista yhtä asiaa joka pelastaa Suomen. Päinvastoin. Suomen pelastaa IT-nörtit ja maanviljelijät, teknologiat ja lastentarhat, akateemikot ja rehellisen paskaisissa haalareissa hikoileva työmies. Suomen pelastus on sekä vanhat hyvät asiat että uudet hyvät asiat, innovaatiot ja tutut jutut. Digitali ja analogi, käsitteellinen ja käsin kosketeltava. Ajatus ja toiminta, sanat ja sahapukit. Yhdessä. Ei erikseen.

Jakoa
Alf Rehn
Alf Rehn

Professori Alf Rehn on yksi tämän päivän mielenkiintoisimmista äänistä liike-elämässä – niin kansainvälisesti kuin Suomessakin. Brittiläinen lehti Times on tituleerannut Alfin “tulevaisuuden tähdeksi”. Thinkers 50 -sivusto on listannut hänet ainoana suomalaisena “Tulevaisuuden bisnesajattelijoiden” joukkoon. Alf on vuodesta 2004 toiminut Åbo Akademin liiketaloustieteen professorina. Aiemmin hän toimi innovaation ja yrittäjyyden professorina Tukholman Kuninkaallisessa teknillisessä korkeakoulussa. Lisäksi hän on suosittu kolumnisti, kirjailija ja kysytty luennoitsija.

3 Kommenttia
  • Matti Niemistö
    Posted at 09:06h, 22 maaliskuun Vastaa

    Kiitos Alf hienosta ja ajatuksia herättävästä kirjoituksesta. Mietin onko digitalisaatiosta ja innovaatioista ja muista aikakauden ”fadeista” puhuttaessa osiltaan kyse ihmisten halusta yksinkertaistaa asioita. Luoda malleja ja helppoja syy-seuraussuhteita. On paljon helpompaa vouhottaa mediassa siitä kuinka digitalisaatio pelastaa Suomen sen sijaan että puhuttaisiin esimerkiksi siitä, miten vanhusten hoitoa voidaan tulevaisuudessa tehdä ihmisläheisemmin ja paremmin hyödyntämällä uusien teknologioiden tuomia mahdollisuuksia kohdentaa hoitoon ohjatut resurssit aiempaa tehokkaammin ja oikea-aikaisemmin.

  • Sani Leino
    Posted at 18:51h, 22 maaliskuun Vastaa

    Moro Matti! Uskon, että taustalla on tosiaankin ainakin osaltaan ihmisten luonnollinen taipumus lokeroida
    asioita. Uhka vai mahdollisuus? Kaveri vai vihollinen? Taustalla häärää Thin Slicing niminen käsite. Olen samaa mieltä, jos hetken pinnistelemme tätä lokerointia vastaan, voimme saada aikaan paljonkin uusia oivalluksia: https://www.linkedin.com/pulse/lopeta-lokerointi-sani-leino?trk=mp-reader-card

    Alf kirjoitti aiheesta luovuudesta ja epätyypillisistä ideoista aivan loistavan kirjan, Vaaralliset Ideat jota suosittelen vahvasti. Jos annamme mahdollisuuden asioille ja aidosti tutustumme eri näkökantoihin, voimme saada jotain ainosti uniikkia aikaan. Tässä kirjasta enemmän: https://dangerousideas.strikingly.com/

  • Pasi Sillanpää
    Posted at 10:21h, 23 maaliskuun Vastaa

    Muodin maailmassa sanotaan, että pintamuoti on niitä varten, joilla ei ole omaa tyyliä. Sama koskee liike-elämää. Pelkkiin muoti-ilmiöihin tukeutuva keskustelu/ toiminta kuvastaa tyylittömyyttä. Se johtaa siihen, että aina uuden muodin tullessa pää kääntyy uuteen ja vanha unohdetaan/ julistetaan aikansa eläneeksi.

    Keskustelu digitalisaatiosta on ollut kuin keskustelua t-paidan väristä, kun pitäisi miettiä, mitä muuta pukee päällensä. Digitalisaatio tulee kaikkeen, on kaikkien asia. Juuri siitä syystä pitää käyttää enemmän aikaa siihen, että kilpailuetua löytyy muustakin kuin teknologian hyödyntämisestä.

Osallistu keskusteluun