CEO, kuokka ja Jussi
Seuraan aktiivisesti keskustelua, tekemistä ja tutkimusta, jota käydään organisaatioiden uudistamisesta ja kehittämisestä. Selväksi on tullut, että tarvetta verekselle ajattelulle ja uuden kehittämiselle on – ja että palvelutarjontaa, teknologioita ja ratkaisuvaihtoehtoja on tarjolla yllin kyllin.
Yksi seikka minua tosin häiritsee: kokonaisvaltaisen ja liiketoimintalähtöisen kehittämisen näkökulman puuttuminen. Tällä tarkoitan, että yrityksessä jo olevaa osaamista kehitetään (kokonaisvaltaisesti) organisaation asiakkaiden ja sidosryhmien (liiketoimintalähtöisesti) näkökulmista.
Teollisen ajan mallin seurauksena meillä on vahva yksilön kehittämisen perinne. Milloin joku lähtee Näin onnistut sosiaalisessa mediassa –kurssille, milloin myyntiosastoon puhalletaan lisää motivaatiota valmennuksella.
Hyvistä yksilöistä tulee hieman tietävämpiä ja osaavampia. Funktioiden ja edelleen koko yhteisön yhteispelin kehittäminen jää tutkan ulkopuolelle.
Siinä missä tehdas oli aiemmin arvoa tuottava yksikkö, on modernissa ympäristössä nähtävä tuotantolaitoksena yritys, sen tiimi ja sen verkostot.
Liiketoiminnan kehittäminen ja sen menestys on aina sidoksissa organisaation toimintakulttuuriin (rakenteisiin, toimintatapaan jne.), osaamiseen ja tarjoamaan. Mutta ennen kaikkea asiakkuuksiin ja sidosryhmin. Yrityksessä olevaan kykyyn hoitaa ja palvella nykyisiä asiakkaita – ja löytää uusia.
Samaan aikaan toisaalla.
Lukuisat paljon julkisuutta, menestystä ja ihailua saaneet uudet yritykset (vaikkapa Vincit ja Varusteleka) ovat jo toiminnan käynnistämisestä lähtien luoneet myös uutta kulttuuria, sekä rakenteita että yhteistä toimintatapaa.
– Perustin sellaisen yrityksen, ettei maanantaina vituttaisi mennä töihin, on Vincitin Mikko Kuitunen todennut suorasukaisesti.
Vastaavia esimerkkejä on paljon. Jokainen niistä on löytänyt oman missionsa ja merkityksensä. Tapansa ja rakenteensa. Kokonaisuus on ollut alusta lähtien yhteisesti jaettu juttu. Toiminta on yksilölajin sijasta joukkuepeliä.
Näiden vincittien, supercellien ja varustelekojen viitoittamaa tietä haluaa myös moni suomalainen perinteinen pk-yritys lähteä. Mutta mistä liikkeelle, kun tarjonta on hajanaista ja yksittäisiä ”temppuja” tarjoavaa?
Sama fragmentoitunut palvelutarjonta näkyy esimerkiksi Markkinoinnin Viikko 2017 sekä Esimies & Henkilöstö 2017 -messuilla. Paljon hyviä yksittäisiä esityksiä ja keissejä. Osaamista ja ajatuksia yksilöille tiedollisella, teknisellä ja taktisella tasolla, mutta ilman kokoavaa yläotsikkoa.
Pari poikkeusta toki löytyi: Grano ja Varusteleka. Granon Jukka-Pekka Vuori korosti luovuuden merkitystä tunnettuuden nostamisessa ja liidien hankinnassa. Varusteleka toi näkyville yrityksen, jonka brändi on sisäisesti ja ulkoisesti samaa jalopuuta. Viime vuoden keisseistä Kotipizza nousi ylitse muiden: strateginen, kokonaisvaltainen uudistuminen markkinoiden tarjoamien mahdollisuuksien näkökulmasta.
Mikael Jungner, MTL ry, Suomi Nousuun -lavan moderaattorina otsikoi avauspuheenvuoronsa: Markkinointi, viestintä ja liikkeenjohdon konsultointi konvergoituvat kaikkea bisnestä kasvattavaksi toimialaksi ja nostavat Suomen.
Mielestäni tuo näkemys pursuaa kutkuttavan raikasta, kokonaisvaltaista ja perinpohjaisesti uutta ajattelua. Se ei korosta sitä, että yhdellä alueella kehitytään yhä paremmaksi, vaan sitä että erilaista osaamista ristiin pölyttämällä ja siiloja kaatamalla syntyy uutta ajattelua ja uutta osaamista.
Väinön Linnan teoksessa Täällä Pohjantähden alla suon raivaaminen, kuivattaminen ja uuden torpan rakentaminen vaati aikaa. CEO ja Jussi, olisiko aikaa ottaa kuokka väkeviin kouriin? Ja lähteä sata metriä tuohon suuntaan…
P.S. Vincit tarkoittaa voittamista ja valloittamista. Perinteisen yrityksen on ehkä aloittaa uuden valloittaminen haastamalla vanhat ajattelutapansa. Voittaminen tulee sen seurauksena.